WHOA! Mun elämässä on tapahtunut niin paljon, etten tiedä jaksanko edes kirjoittaa kaikkea tänne. En ees tiedä jaksanko pitää tätä.. Tää blogi kun oli mun jenkkivuotta varten, ja nyt tänne kirjoittelu ei enää tunnu luontevalta. Ehkä on aika uudelle blogille? No, sen saa nähdä sitten joskus tulevaisuudessa.. en oo edes varma oisko mulla aiheita kirjoitella? Tai lukisiko joku edes ? Time will tell.
Ehkä hieman voisi kertailla mun elämää ööö... viimeisen  vuoden ajalta?

Kirjoitukset ja kaikki muu abivuoteen kuuluva meni äkkiä. Lakki tuli, ei ehkä niin hyvillä arvosanoilla mitä olin ajatellut, mutta pääasia että tuli. Juhlatkin oli tosi kivat, tosin mulle jäi jatkoilta mieleen mun äärimmäisen epämukavat kengät! :D

Jossakin vaiheessa kevättä meillä oli Stonehillin-vaihtarileirin kanssa meeting! Paikalle saapui melko vähän porukkaa, mutta viikonloppu oli mitä mahtavin!!

Viime kesästä mieleen jäi ehkä sen rentous! Töissä olin vain lauantaisin, ja jos joku multa kysyisi että mitä tein viikot, en osaisi vastata :D ei oo minkäänlaista käryä! kai mä reissailin ja vaan olin. :) Viime kesänä kävin myös ensimmäistä kertaa lavatansseissa! Se oli myös yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista, tutustuinhan mä siellä yhteen maajussiin, ja sain kokea hieman maalaisromantiikkaa! ;) Sitä onnea (ja ei niin onnellista aikaa.....) kestikin sitten muutaman kuukauden verran.. mutta juuri sopivasti kokeakseen kaikki ns. kliseet.. (esim. Yhdessä navetalla oloa, puimurin ajoa (mä oikeasti ajoin sitä! melko hullua musta ! :) ), ajelua kesäyössä, ja tietysti ne mun jo mainitsemat lavatanssit (eivät siis jääneet ainoiksi!) siinä muutama, parhaimmat muistot haluun pitää itelläni :) ) Vaikka tosiaan toi "kesäromanssi" oli ihana, niin oli se myös tosi rankka.

Syksyn tullen sairastelin KOKOAJAN, oli nuhat, yskät, kuumeet, mononukleoosit, mitäkaikkea! Aloitin (sitten terveenä) työharjoittelun paikallisessa Salessa, kun työtilanne kaupungissa oli melko huono. Ja onneksi olin harjoittelussa, nimittäin työpaikka olikin mitä mahtavin! Työkaverit etenkin! Kaupassa työskentely voi maistua puulta, jos siihen asennoituu niin, mutta mä kun olen tälläinen positiivisuuden huipentuma ja työtiimi oli mahtava, niin lähdin aina hymyssäsuin töistä kotiin :) Ennen joulua kuitenkin mun umppari päätti oireilla niin pahasti että se tähystettiin pois, jolloin mulle tulikin pitkä (joulu-) sairasloma :)
Joulu vietettiin Lapissa, Levillä, tai siis Sirkassa. Vuokrattiin mökki ja oli oikea perhe joulu kera porukoiden, siskon, kummien ja saksalaisten tuttavien kanssa! Umpparileikkaus tosin hidasti mun vauhtia kokonaan ja loma menikin levätessä.. Saksalaiset vieraat oli meillä uuden vuodenkin.. ja niin se vuosi vaihtui....

Siitä sitten päästääkin siihen, missä olen tällä hetkellä. Viime Joulukuussa eräänä työpäivänä saan MAHTAVAN tiedon. Olin päässyt opiskelemaan Rakennustekniikkaa Kymenlaakson ammattikorkeakouluun!! Koulu alkoi siis heti tammikuun alussa. Pakko se on myöntää että olin aivan järjettömän innoissani siitä että muutan "omaan kotiin"!! ja että pääsee jatkamaan opiskeluja!
Alkuvuosi oli aika rankkaa, sillä joka viikonloppu matkustin porukoille, ja vaikka uusi elämä Kotkassa oli mitä kivintä, niin tunteet ja perhe ja kaikki veti aina Heinolaan, tai sen lähettyville viikonlopuksi. Oli hankalaa tasapainotella ns. Heinola-elämän ja Kotkan välillä. Viikon aikana kun ehti tottua Kotkaan, mutta sitten viikonloppuisin tapahtui kaikkea kivaa aina kotopuolessa, että lähteminen takaisin meren rannalle oli vaikeaa.

Nyt, kolmen kuukauden Kotkassa asumisen jälkeen alkaa olemaan tilanne, että mua ei täältä pois saisikaan. (No, ei nyt ihan liioitella) Mutta nykyisin täytyy harkita muutaman kerran, että missä on viikonlopun, kun ennen Heinola olisi ollut ainoa vaihtoehto. Tietenkin yksi syy miksi Kotka alkaa tuntua omalta on uudet, järjettömän ihanat ystävät! (yhtään väheksymättä ns. "vanhoja ystäviä") Meidän luokka muutenkin on ihan huippu, ja ollaan ryhmäydytty mielestäni tosi hyvin :)
(JA tietenkin koulu itsessään vaikuttaa mun jutulta, jos ei muutamaa ainetta lasketa :D)

Tähän voisin nyt lopettaa. Kiitos.

Ah, Langinkoski :)


ps. musta tuli viime marraskuussa tuplatäti, kun veljeni ja kälyni sai toisen tyttövauvan, Hillan :) <3

Oon taas kipee (tai no, en oo ollut terve yli kuukauteen.....). Tänään meen kouluun vasta 12, kun on ylppärit, ja kuoro laulaa siellä (oon siis kuorossa). Ääntä ei kyllä lähde ja pää on täynnä räkää, et näillä lähetään.
Mutta koulusta sitten suoraan meen Tarulle <3 oi vitsit, ei olla yli vuoteen päästy juoruamaan, niin tää yks yö on varmaan ihan liian lyhyt aika meijän vaihtaa kuulumisia. Mulla on niin huono omatunto ku en oo nähny Tarua. Tai muita mulle ihan tosi tärkeitä ihmisiä. (esim. kahta ihanaa vaihtarityttöä... ;) vinkki: niiden nimet alkaa O:lla ja M:llä. :))

Huomenna tosiaan suuntaan sit taas Riksuun päin veljen luo. Sit Sunnuntaina kummitytön vauvauintiin :)) aww! :)

Ihana viikonloppu siis tiedossa !!

Huhhuh.. nyt on isän juhlat ohi. Lauantaina siis niitä juhlittiin kovin, minä kuskina tietenkin.... Itelleni ei jäänyt mikään voittajafiilis niistä juhlista, mut meijän isän mielestä ne oli tosi onnistuneet...(liekö alkoholilla vaikutusta sitten pileitten hyvyyteen?? :D) Mä siellä paiskin hommia, ja kymmenen aikaa kävin heittämässä kaverin porukat kotiin. Vieraita oli lähemmäs 100, ja kotiin sitten pääsin joskus puol viiden aikaan. Juhlioista mä olin ehkä ryytynein.. aika outoa. mut ihana et juhlat on hyt ohi, että voi keskittyä muihih asioihin...

Ens perjantaina lähetään kaverin kanssa viihteelle, ja sit lauantaina meen kummitytön luo itsenäisyyspäivän "juhlavastaanotolle" (eli juoruamaan kälyn kanssa ja arvostelemaan linnan juhlien pukuloistoa) ja sit sunnuntaina mennään Vauva-uintiin :) en malttais odottaa viikonloppua, kun mun korvaan kaikki kuulostaa niin loistavalta! :)

Koulu syö mut hengiltä, ja mua ahdistaa koeviikon tulokset. Luulin et viime jaksossa koulu suju hyvin, mut ilmeisesti ei sitten........... tässä jaksossa alkaa wanhojentanssi harkat. :)

joo, nyt ei tästä entrystä tuu ollenkaa selkeää, niin lopetankin sen tähän. toivottavasti kirjotan vähän useemmin tästä edespäin..........

Mua niin ahdistaa, kun en kirjota tänne... taas on kaikkea tapahtunu viime kerran jälkee, mut sit ei kuitenkaa kauheesti mitää.

Ajokortin sain!!!! (niin siis jo 30.9.....) ja sen jälkee oonkin autoillu aikas paljon... (yllättäen..) sit synttäreiden jälkeisenä viikonloppuna tuliki sit vähän baareiltua... :)

Äitin kanssa käytiin Israelissa syyslomalla, oli ihan kiva reissu... Eilat (tai Israel yleensä) ei vaan ollut meijän juttu.. Mut meillä nyt onkin ihan omat kriteerimme lomalle...

Mulla on ollu itteni kanssa vähän ongelmia niin kavereiden kuin koulunkin suhteen, ku välillä oon ihankin pihalla, mitä elämältä haluan..
 
Nyt on koulu ahdistanu aika paljon, kun on kamalasti ollut hommia, ja koe viikko lähestyy. Samalla lähestyy meidän isän 50-vuotisjuhlat, joiden eteen mun pitäs tehä aika paljon hommia, samana viikonloppuna on myös meijän uintiryhmän ekat kisat, joten valmentamiseenkin tarvisi niin ison panoksen..... joten mun viikonloput onkin mennyt levätessä, ja kaverit onkin vähän ihmetelly/valittanu et miks en oo ikinä niiden kanssa. No siks, koska mulla on niin monta rautaa tulessa, että mun pitää ladata akkujakin jossain vaiheessa. Mun parasta kaveria en oo suomeen tulon jälkeen kunnolla edes ehtinyt näkemään, koska muka aina on tullut jotan "tärkeämpää" tekemistä.... harmittaa.
Myöskin oon huomannu että toi viime vuosi on tehnyt mulle mun lähipiirin entistä tärkeämmäksi. Joten usein viikonloppusin ajelenkin Riihimäkeen, tai Kunnakseen (tai sit oon vaan ihan kotona) ihan vaan että saan ajatukset pois koulusta ja kaikesta arjesta... Kummityttökin on kasvanut jo kovin, ja häntä onkin aina välillä viikolla ikävä....

Tahtoisin olla niin monessa paikassa yhtä aikaa, ja musta tuntuu että kohta jakaudun erilaisiin persooniin. Osa musta puolustelee perheen puolta, ja osa kavereiden puolta ja osa musta on ihan oma itsensä. Hajoo pää! Ahdistaa niin kaikki ihmiset joita haluaisin nähdä, mutta mulla ei MUKA ole aikaa. oon vaan tämmönen laiska kakka... plääh.

Nyt oonki ollu sit kipeenä reilut pari viikkoa.. aluks pelkässä yskässä, mut kahtena viikonloppuna peräkkäin oon vähän lämpöilly.. Tänään sit olin poissa koulusta, kun la ja su oli vähän enemmän kuumetta.... kerranki saa hyvällä omalla tunnolla kunnolla levähtää vähän.. tosin, nyt oonki kipeenä tehnyt mun äidinkielen kirjallisuusesseetä sekä parit enkun aineet... + tämä koulusta poissa olo ei yhtään helpota urakkaa...

Oon nyt nähny kaks kertaa kuukauden sisään unta jenkkikodista. Molemmissa unissa menin yllätyskäynnille mun hostien luo... ja kaikkea muuta outoa...
Ja äsken kattelin prom kuvia, ja kaikkien tuttujen myspace ja facebook sivuja, ja meinas jopa iskeä vähän haikeus.... Ei oo sillee yhtään ikävä sitä elämää siellä... (paitsi et elämä on paljon rennompaa, eikä tarvi stressaa....) mut osaa mun high school kavereista oon huomannu ajattelevani aina välillä.....

Kylläpä tuli taas vähän avautumista...

ainiin, eilen sanoin äitille yhdestä tyypistä että se on jotenkin agstikas, niin äiti ei tiennyt mitä angstikas tarkoittaa... tuli suomen kanssa taas ihan liikaa ongelmia..... ( yritin selittää.. no siiis, Angst.. niiku angst.. siis niiku angst.. niiku depressed... :D)
Muutenkin suomi osoittautuu välillä ihmeellisen vaikeaksi kieleksi... Eilen mietiskelen kumminpäin on oikein? jättämättä meneminen vai menemättä jättäminen.. vai onko ne ihan sama asia....?? samoin hätsä= hattu+lätsä ( no daa!) et näitä omia (hauskoja) sanoja on aina keksiny...


ps. miksi aina kun kuuntelen jotain musiikkia, ajattelen että tästä saa hyvän entryn aiheen, mut sit kun alan kirjottaa niin ei oo kappaleista tietoakaan?

Tänään ollaan juhlittu isonsiskon ja mun synttäreitä. Mulla on huono olo kun oon syönyt liikaa synttäri herkkuja, ja siksi että mun mieltä meinaa vaivata kokoajan koulujutut. (Pitäs kirjottaa yks essee maanantaiks, ja sit ei varmaan ois haittaa jos lukeis kokeisiin. ahistaa!)

Aamulla kun heräsin mulla oli sellanen olo et oisin nukkunut koko yönä ehkä vaan yhen tunnin.( vaikka oikeesti yht. jtn 9 tuntia), käytiin sit saunassa ja lähettiin siskon kanssa käymään Finlaysonin tehdasmyymälässä, ku meillä molemmilla oli lahjakortit sinne. Ostin pyyhkeitä ja puuvillasilkkilakanat. :)
Tultii sit kotii, ja alko pikkuhiljaa sukulaisia tulla kakulle ja kaffeelle. Viimenen lähti äsken. Huomenna sit tulee lisää porukkaa...

Jotenki nyt outo olo. Ahistus kun ei saa otettua itseään niskasta kiinni. Ja tuntuu ettei oo mitään tekemistä, vaikka ois ihan sikana kaikkea, mut mikään ei vaan jaksais innostaa nyt.

Eilen käytiin kattomassa leffassa Käsky. Mä en tykänny, jotenkaan se ei musta ollu hyvä, oisin mielummin menny kattoo kummelia.

Autokoulu menee hyvin. Ajotunnin jälkeen opettaja oli sitä mieltä, että oon valmis inssiin, ja kun oon harjotellu teoriaa varten koneella, niin nekin on mennyt hyvin.
Sisko lähtee jossakin vaiheessa ens viikkoa takasin Lappiin. Seuraavan kerran sitä sitten näkeekin meijän isukin viiskymppisillä, jotka on marraskuun lopussa.

whoaaaaaaaaaaaaaa, en vaan saa mielenrauhaa ennenkuin oon tehnyt kaikki tarpeelliset koulujutut. Eli toisinsanoen, tämä inhottava ahistus jota tunnen, tulee säilymään seuraavat 10 päivää. mut lähdempä tästä tekee nyts sitä hiton esseetä asiantuntijuudesta. mo.

En oo saanut otettua itseäni niskasta kiinni, joten en ole kirjoittanut tänne... Kesä meni äkkiä,  ja tuntuu etten oikein mitään tehnyt vaikka kuitenkin tuli tehtyä vaikka mitä... :) Huomenna kouluun, ja tällä hetkellä sekin tuntuu tosi kivalta.  Tosin, valintojen kanssa on vähän ongelmia... mutta eiköhän sekin siitä.
En muista/jaksa kirjoittaa suuria selityksiä, vaan käyn kalenteria läpi järjestyksessä.

Alotin auto-koulun kesäkuun puoli välissä, ja sitä käydessä onkin mennyt paljon aikaa. En malta odottaa että saan kortin. :)

18.6. Mulle syntyi kummityttö (veljeni sai siis lapsen, tai no kälyhän sen synnytti ;)) Maailman suloisin tyttö, ja häntä olenkin ollut "hoitamassa" pari viikkoa.

Juhannus meni mökkeillessä porukoiden ja siskon kanssa. 

Yhden hyvän kaverin 18-vuotis-pippaloissa tuli käytyä. Mukavaa oli, ja kiva nähdä tyyppejä näin vuoden jälkeen.

Heinäkuun alussa mulle nousi korkea kuume, jonka jälkeen tuli vatsatauti, joten sairauksien kourissa meni yksi viikko.

Heinäkuun vikalla viikolla  menin töihin joissa viivyin kaksi viikkoa. Työt siis loppuivat viime perjantaina.

Lauantaina oli Kummityttö- Alinan ristiäiset.

Ja koko kesän aikana olen nähnyt paria kaveria, sukuloinut, mökkeillyt sekä ollut ihan vaan kotona. Manna-hauvan kanssa on tullut paljon puuhasteltua. Tällä hetkellä Mannan yksi lempipuuhista on syödä vadelmia suoraan puskasta :) söpöliini! Tosin, pikku-hauva villiintyy aina mun seurassa, mikä tarkoittaa että olen naarmuilla joka puolelta. :)
Tähän lopuksi laitan kesältä muutaman kuvan.

Mökki.

Alina :)

Manna :)

 
Viimein jaksan ottaa itseäni niskasta kiinni, ja kirjoittaa tänne.. Ääkkösten kanssa on ihan kamalan vaikea muutenkin kirjoittaa taas, saati sitten että jaksais kertoa mun kotiin-paluusta. Joten tästäkin varmaan tulee suhtkoht lyhyt versio viimeisen viikon tapahtumista.

No.
Viime torstai aamuna sitten lähdettiin Amerikan kotoa kello 4:30AM lentokentälle. Kentälle kun päästiin, menin tiskille, annoin nimeni ja e-lippuni virkailijalle, ja hän sitten sanoo, että sori, nää sun lippusi ovat epäkelvolliset, että joku on perunut nää sun liput viikko sitten. Noo, soitinpa sitten EF:lle, ja pienenmuotoinen paniikki siinä kyllä iski.. Soitettiin Ef:n kanssa ees sun taas, ja sitten viimein, n. 15 minuuttia ennen lähtöä, ne sano että mun pitäisi yrittää vielä kerran sille lennolle, mutta lentokenttävirkailija sanoi että on liian myöhaista, koska mä olen ostanut liput niin myöhaan.   Varattiin mulle sitten kokonaan uudet lennot, jotka sitten lähti noin 5 tunnin päästä. Saimme siis hieman luppo-aikaa jota yritettiin parhaamme mukaan kuluttaa... Viiden tunnin päästä viimein pääsin matkaan kohti Dallasia...
Dallasissa mulla oli sitten 1 ½ tuntia aikaa vaihtaa lentoa, ja Texarkanassa mulle oli neuvottu että mun pitää mennä Lufthansan tiskille sitten Dallasissa. Noh, kipitin sinne Lufthansan tiskille, jossa mulle sanottiin, että mä olen väärällä tiskillä, että minun pitäisi olla United Airlinesin tiskillä, ja että olen jo liian myöhässä. Viimein sain seikkailtua itseni kahden terminaalin välillä ja jonojen ohi sitten United Airlinesin tiskille, jossa mulle kerrottiin etta voi, sä olet myöhässä, eikä sille päivälle ollut enää lentoja. Siitä ne passitti mut takaisin Lufthansan tiskille tekemaan uudet varaukset. Taas terminaalin välisten seikkailujeni jälkeen löysin tieni Lufthansan tiskille, jossa sain varattua lennot seuraavalle päivälle. Soitin taas EF:lle, ja ne mulle sitten varasi hotellihuoneen Dallasista.
Hotellissa huonosti nukutun yön jälkeen olin tsekkautumassa ulos hotellista, ne sanoi etta mun payment has declined, ja taas piti soittaa EF:lle. Onneks sit kuitenkin hoitui tuo maksukin. Pääsin viimein 1 aikaan päivällä lentämään Denveriin, josta sitten Frankfurttiin josta Helsinkiin.
Taas siis oli paljon ongelmia lentojen kanssa, en ymmärrä miten ne kaikki sattuu aina mulle.. Olin niiiiiiiiiin onnellinen kun viimein pääsin HKI- Vantaalle.
Lauantaina siis olin kotona n. 8 aikaan illalla.

Tulo-aulassa mua oli sit vastassa porukat, täti, mummot, ja kummit lapsineen. :) Ne oli tullut mua tilataksilla hakemaan.
Kotona sitten rappusilla oli Kole, Alma ja Heini (+Kaarlis ;) Ja kun menin mun huoneeseen, sieltä paljastui yllätys. IHANA BEAGLEN PENTU! jota tosin en aluksi huomannut, koska se livahti mun selän takaa karkuun.. :D Mutta ihana neiti on 10-viikkonen ja nimeltään Manna.

Sunnuntaina meillä sitten kävi porukkaa, ja maanantaina menin yhdelle kaverille yöksi, ja tiistaina kävin koululla tekemässa valintoja ens vuodelle. Aika-ero väsymystä on aika paljon.. tänäänkin nousin ylös kuudelta ja kävin sitten uudestaan nukkumaan 11 aikaan päivällä...
huomenna meen veljelle ja sen vaimolle vähän siivoilemaan ja olemaan seuraneitinä.

Yhtään ei ole ollut vielä ikävä takaisin jenkkeihin.

Ihana Manna<3

Ma vaan odotan. Odotan etta aika kuluisi... Tan paivan oon vaan pyoriskellyt sangyssa ja lukenut kirjaa. Valilla ajatukset karkaili taas oikeaan maailmaan, ja mietin vaan lahtoa. Ei tunnu yhtaan haikealta. Tanaan otin valokuvat seinilta, ja mietin mika mua suomessa odottaa. Mietin kavereita, ja toivon ettei taa vuosi oo kasvattanut meita liikaa erilleen. Valilla musta ei edes tunnu etta ma olen lahdossa minnekkaan. Tekee mieli pakata kaikki tavarat jo, etten vaan unohda mitaan.

Viime yona nain pahaa unta. En muista koko unta kunnolla, kun se oli aika sekava, mutta muistan yolla sapsahtaneeni hereille ja nousin istumaan. Uni oli kotiin-paluusta ja jonkinlaista lento-hassakkaa mulla siina unessa oli.

En vaan meinaa uskoa; Huominen on mun viimeinen paiva taalla.

Mulleppa ei kuulu oikein mitaan. Kamalasti teke vaan mieli kirjotella, mutta en tieda etta mita kirjottelisin.

Perjantaina oli ne mun laksiaiset, tosin ne oli vaan ehka sellasta hengailu aikaa, ja osa ihmisista ei edes ilmestyny. Erican kanssa sanottiin moikat, ja vielakin valilla itketyttaa kun ajattelen etten tuu sita tyttoa nakemaan piiiiitkaan aikaan. :(((

Eilen otin aurinkoa, uin naapurin uima-altaassa ja vietin rennon kesapaivan.

Tanaan sit oli vika kirkko jossa tuun olemaan, ja sieltakin oli kylla suurinosa poissa. Cameronin kanssa vaihdettiin heipat ja Tanner mua arsytti kun siita on tullut ihan extraflirtti, ja sanoo niin typeria kommentteja etta mulla menee hermo.

Ei tunnu oikeen yhtaan haikeelta. Ja kotiin on niin kiire tulla etten osaa enaa oikein olla taalla.

Oon nahny viime aikoina tosi paljon unia. Ne on ihan tosielamaan kaypia, tavallaan vahan kuin jatkoa tosi-elamalle. mutta ne ei oo niin mielenkiintosia, etta alkaisin taalla kertomaan. Mutta Viimeyona nain hassua unta :DD Siis:
Mina, Sanna ja joku pikkutytto ajettiin Heinolassa autolla. Ma istuin etupenkilla ja se pikkutytto ajo, kunnes se yhtakkia alkoi pakittamaan autolla alamaessa kovaa vauhtia. Ma huusin etta mita se tekee, ja hyppasin sen paikalle mutta en onnistunu pysayttamaan autoa vaikka kuinka painoin jarrua. Auton takaosa sitten tormasi rantapuiston puuhun. Ma siita sitten lahdin kolaroidun auton kanssa ajelemaan kauppakatua pitkin ja jossain vaiheessa kaannyttin oikeelle ja mentiin n. poppelin kohdalla olevaan toimistotilaan sannan kanssa jossa sit alettiin miettimaan etta mista mulle loydettais asunto. Ihan tyhjasta sit keksittiin mulle asunto niemelasta, ja lahdettiin sitten sita katsastamaan. Se asunto oli ennen toiminut jonkilaisena puotina, ja oli ihan pieni, (kaks pienta huonetta) ja siella ei ollu keittiota eika kylpparia, vaan kylpyamme "olkkarin" nurkassa. Ma en aluks tykanny siita mut Sanna keksi kokoajan hyvia puolia siita ja sai mut sit tykkaamaan siita enemman. Kun oltiin astumassa sielta asunnosta ulos nain Laura T:n ja se sano etta mun ei kannattais vuokrata sita, etta siella kummittelee. Myohemmin menin sit pelokkaana takasin sisalle sinne asuntoon ja huhuilin sita kummitusta, ja se ilmestyi mulle seinalla olevassa taulussa. Juttelin kummituksen kanssa jonkin aikaa (en enaa muista mista), ja meista tuli ylimmat ystavykset ja paatin sitten lopulta vuokrata sen huoneiston.

:DDDDD Mistahan naa mun unet tulee :D aika hauska :D